Olen itä-helsinkiläinen, Alfa-Art taideoppilaitoksesta valmistunut kuvataiteilija. Opiskelen kuvataidekasvatusta Aalto Yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa (ent. Taideteollinen korkeakoulu) taiteen laitoksella. Teen pääasiallisesti öljyvärimaalauksia, mutta myös piirtäminen eri piirtimillä sekä akvarellimaalaus ovat mieluisia tekotapoja. Kuvan tekeminen on ollut intohimoni niin kauan kuin muistan. On kiehtovaa saada ajatuksensa kuvaksi, seurata prosessia ja kasvaa samalla niin taiteilijana kuin ihmisenäkin.

 

Minua inspiroivat yhteiskunnalliset ilmiöt. Köyhyys ja kurjuus puhuvat karua kieltään. Mitä tapahtuu pienessä lähiössä? Mitä minun maailmassani tapahtuu, mihin haluan vaikuttaa? Voisi sanoa, että minua inspiroi rumuus ja puhtaan kääntöpuoli. Pidän meteliä töilläni, puhun suuni puhtaaksi kuvillani. Tämä on minun tapani vaikuttaa, kertoa, huutaa ja räyhätä kaiken vääryyden keskellä. Asan sanoin:

 

”Amerikka vittuun, se itä-länsi paska,

Roihikka kuumin mesta, siellä kasvattaa mun lasta,

Raimo Ilaskivi, itä vai suomen Monaco,

hilut taskustamme, ei edes mahdu sun lompakkoon.

Okei, eniten alkoholistei, eniten rikollisii,

eniten köyhii, eniten skidei ilman omaa isii,

mut toisille uskollisii, työpäivä busy,

pari tuoppii ja ollaa täällä onnellisii.

 

Roihuvuori, pommit tippuu,

mitä mitä mitä mitä mitä mitä vittuu,

8-2, hoppipäät nyökkää, oikeistolle...

palava mesta hyökkää.” - Avain (nyk. Asa): ote kappaleesta Roihuvuori levyltä Punainen Tiili.

 

Katselen kriittisesti elämäämme, tapojamme, tottumuksiamme. Eläimet ja ihmiset kuuluvat keskeisesti kuvamaailmaani. Mikä on ihmisten ja eläinten välinen suhde nyky-yhteiskunnassa? Miten ihminen alistaa muita eläimiä? Haluan töilläni kasvattaa eläinoikeuskeskustelua. Näytän töissäni tämän hyväksikäytön, juuri niin julmana kuin se totuudessaan on, koska haluan eläinten keskitysleirien jäävän historiaan.

 

Haluan että kuvani pysäyttävät, haluan että ne saavat sinut ajattelemaan. Vihaa tai rakasta niitä, kumpikin käy, mutta välinpitämättömäksi en halua sinua jättää. En halua kuulla töistäni "ihan kiva". Parempia kommentteja ovat olleet "en laittaisi töitäsi seinälleni" tai "miten julma ihminen voi olla" tai vaikkapa "hyi helvetti". Tietysti jos siellä on joku, joka pitää niistä niin paljon, että todella laittaisi työni seinälleen, sydämeni olisi taas hieman lämpöisempi. Vaikka työni näyttävätkin maailman kovin karuna, näen myös niitä pieniä kauniita asioita, jotka hetken pitävät kaiken epätoivon loitolla, kunnes jaksan taas taistella.